Pitkäperjantai. Istun sohvalla edessä höyryävä jauhelikahastike-perunamuusi -valmisruoka (joka on muuten yllättävän hyvää, vaikka haisee pahalle) ja kaksi palaa juusto-kinkku-kurkku -voileipää. Ja mä mietin, et voiko oikeasti mitään säälittävämpää olla ;-)...

Mä olen alkanut vähän inhota niin juhlapyhiä kuin aivan normaaleja viikonloppujakin. Tuntuu niinkuin ne jotenkin ilkkuisi mulle, että sinä säälittävä olento, miehetön ja lapseton. Vaikka mä inhoan välillä töitänikin, niin jotenkin arki on helpompi kestää, koska silloin ei ehdi liikoja mietiskellä tai kaivata elämäänsä mitään.

Pitäisi lakata naamakirjassakin hengailu. Masentaa entisestään, kun lukee ihmisten postauksia kuinka yksi on perheensä kanssa onnellisenä siellä, toinen täällä, kolmas ties missä...

No, huomenna sentään tulee yksi sinkkuystävä kylään. Laitetaan ruokaa, saunotaan ja ammennetaan vähän romantiikkaa elämään hömppäleffoilla. :-) Ollaan hyvä parivaljakko; toinen masennuslääkityksellä (hän) ja toinen viittä vaille lääkityksen tarpeessa (minä).

Että hyvää Pääsiäistä vaan itse kullekin säädylle!