En ole viitsinyt juuri mitään tänne käydä kirjoittelemassa, kun se kaikki kiteytyy yhteen sanaan, joka on itseinho enkä ole jaksanut sitä asiaa repostella. Mutta kaipa sitä voisi muutaman rivin kirjoittaa näin perjantai-illan kunniaksi.

Alkuvuoden tsemppi ja pudotetut kilot ovat taaksejäänyttä elämää. Mulla on ollut syömisten suhteen niin hirveä alamäki menossa, et ei mitään järkeä ja kohta on varmaan jokaikinen pudotettu kilo tullut takaisin. Turvotus on jotain ihan käsittämätöntä.

Esimerkki tältä päivältä: terveellinen lounas töissä, mutta kotona kaksi pientä lihapiirakkaa nakilla, Daim-suklaapatukka, pussillinen Ässämix-karkkeja, puoli pussia Pågensin pikkukorvapuusteja, useampi paahtoleipä kera meetwurstin ja juuston. Sairasta. Ja nälän kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Eli sama meno on alkanut taas kuin mitä ennen vuodenvaihdetta. Älytöntä ahdistukseen mättämistä. Masentavaa. Ruoansulatus on ihan sekaisin.

Ilonpilkahduksia on ollut viime aikoina varsin vähänlaisesti. Tai oikeastaan niitä on varmaan paljonkin, mut jotenkin ne tuppaa hukkumaan tämän harmaan mielialan alle. Enkä mä nyt tarkoita, et eläisin jatkuvasti jossain harmaassa pöpperössä, et kyllähän mä päivittäin saan kiksejä erinäisistä asioista ja nauran ja ilakoin kollegoiden ja ystävien kanssa, mut silti taustalla on ammottava tyhjyys ja ahdistus, jota sitten sillä hiton ruoan ja herkkujen mättämisellä yritän täyttää.

Mut ilonaiheista päästäänkin mun lemppariaiheeseen, nimittäin varsan odotukseen, joka alkaa olemaan kyllä jo ihan huipussaan! :-) H-hetki onjo tosi lähellä. Jotenkin se on ollut aiemmin niin kaukainen ajatus, kun kaikkinensa olen suunnitellut tätä projektia jo vuosia ja tiineysaika on hevosilla aika pitkä, joten vasta nyt se on alkanut oikeasti konkretisoitua. Että meille tulee pieni hevosenalku. Ihan kohta. Ihanaa! :-)

Töissä mennään joutokäynnillä. Töitä on tasaisen tappavaan tahtiin ja arki jatkaa kulkuaan, mut isojen / lähiaikoina tapahtuvien muutosten vuoksi kaikki on jotenkin seisahtunutta, odottavaa. Avauduin esimiehelleni ajatuksistani oman tulevaisuuteni suhteen, koska nyt juna näyttää olevan menossa oman osaamisen ja intressien osalta hurjaa vauhtia täysin väärään suuntaan.

Nyt täytyisi saada itseään niskasta kiinni ja löytää se alkuvuoden elämänilo takaisin. Miksen vain voisi olla tyytyväinen elämääni...