Voi miksi, voi miksi reidet eivät voisi sulaa samassa tahdissa kuin tissit?!? Niin suurta vääryyttä.

Tänään on jotenkin hetkellinen epätoivo valloillaan, sillä vaikka tämän projektin aikana myös reidet ja peffa ovat saaneet kyytiä, niin niitä on silti ihan liikaa.

Eikä asiaa kyllä yhtään auttanut, että tuli taas katsottua Huippis, jossa kilpailijat ovat pelkkää reittä. Enhän mä nyt toki edes haaveile, että mä mitään huippis-reisiä itselleni koskaan saisin treenattua (ruumiinrakenne jo estää sen, mä olen vähän tällainen tönkkökoipi), mut jos jonain kauniina päivänä voisin sanoa olevani reisiini ja peffaani tyytyväinen, niin se olisi jo paljon se.

Käytiin taas tänään ystävän kanssa salilla. Huomasi vaihteeksi, että kun siellä ei juuri muita ollut, niin tämä oli sarjassamme enemmän puhetta kuin tekoja -treeni ;-)... No, henkinen treeni on toisaalta välillä ihan hyväksi ja kyllä me kuitenkin taas koko sarja vedettiin läpi, vaikkei ihan sillä intensiteetillä kuin esim. eilen.

Huomenna onkin vuorossa verenluovutus, eli tulee välipäivä urheiluun ihan väkisinkin. Meillä onkin usein aina salitreenien välissä yksi vapaapäivä (jolloin on kyllä usein tullut vähintään lenkkeiltyä) ja tänäänkin huomasi selvästi, että kun kävi salilla kahtena päivänä peräkkäin, niin aika väsyksissä paikat olivat.

Nyt pitäisi pikkuhiljaa vääntäytyä nukkumaan. Heräsin eilen puolenyön jälkeen vessassa käymään ja siitä seurasi kolmen tunnin unettomuus. Ihan järjetöntä, miten ajatukset vaan risteilee, syöksyilee ja sinkoilee päässä, vaikka kuinka yrittää komentaa itseään, että nyt aivotoiminta seis ja unta pollaan.

Voin kertoa, että kun lopulta sain unta ja ihan hetken päästä siitä soi kello, niin pikkuisen saattoi siinä kohta *ituttaa. Oli sangen vaikea päästä sängystä ylös ja saada itseään käyntiin. Olin vieläpä suurimman osan päivästä koulutuksessa ja oli kyllä välillä työn ja tuskan takana, että sain pidettyä itseni tolkuissani, sen verran meinasi väsy painaa päälle.

Tänään olisikin varmasti pitänyt jo vähintään tunti sitten painua pehkuihin, että saisi edes vähän univelkoja tasattua, jottei loppuviikko ole ihan tuskaa, mut kun ei millään malttaisi... Mutta nyt kone kiinni ja unten maille, tällä kertaa toivottavasti aamuun saakka!