Joskus tekisi mieli muuttaa jonnekin Lapin perämetsiin ilman nettiä, telkkari, lehtiä, muita ihmisiä tms. Alkaa oikein ahdistaa, kun joka tuutista tulee vaan kauheita asioita. Mediassa jauhetaan anneliauereita, kadonneita ihmisiä, masennusta, vararikkoa, tappajia jne. Sitten on blogeja syövästä, lapsen itsemurhasta ja naamakirjassa joku itkee yksinäisyyttä tai koiran kuolemaa ja sitten on vielä nämä ihan oman elämän draamat ja siinä sivussa perheen/ystävien ongelmat eikä telkkaristakaan tule kuin tappoleffoja. Pidä siinä nyt sitten positiivista virettä yllä.
Mulla on nyt hetkellinen burnout Hulttionkin suhteen. Mä ymmärrän ja ihan omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että kuinka raskasta on erota ja heillä on vielä varsin riitaisa ero meneillään, mutta kun päivästä toiseen saa sitä "mesoamista" kuunnella ja yrittää keksiä jotain fiksua ja filmaattista sanottavaa, niin järkihän tässä lähtee. Sit kun mä olen yrittänyt vähän toppuutella, et kattokaa nyt noi erokuviot ja muut selväksi ja katsotaan sitten, että mitä ehkä meillä voisi olla, niin siltä tulee kuitenkin välillä tyyliin sellaista viestiä tai puhelua, et hyvä kun ei ole kutsunut mua asumaan niiden taloon sen ja Viisveen kanssa. Itseasiassa teki se jo senkin, mut ehkä enemmänkin läpällä. Toivottavasti :-/...
No, ainakaan en ole ehtinyt omaa eroa märssytä ;-)... Tajusin tänään, että me ei olla eksänkään kanssa oltu missään yhteyksissä muutamaan viikkoon. Eikä mulla ole ollut mitään kovin pahoja pohjakosketuksiakaan vähään aikaan. Ehkä siis on ihan hyvä, että on vähän jotain sutinaa, et jos sitä vaikka pikkuhiljaa pääsisi elämässä eteenpäin. :-)
