Joku odottaa lasta. Joku odottaa miestään/naistaan kotiin työmatkalta/viihteeltä/toisen ihmisen luota (tietämättään). Joku odottaa ensisuudelmaa. Joku odottaa pitsalähettiä. Jokainen odottaa jotakin. Ehkä.

Mä odotan elämää. Jos nyt kuolisin, kuolisin vailla tarkoitusta (omasta mielestäni). Mikä maailman surullisin ajatus se onkaan!

Tosin juuri nyt odotan saunan lämpeämistä. Että voin mennä ja löylyttää itseni uuvuksiin, jotta taas huomenna jaksan mennä töihin omana iloisena itsenäni, vaikka sisin huutaa, että tämä ei ole minä, tämä ei ole minulle tarkoitettu elämä kuin hetkittäin.

Avasin neljän aikaan vinkkupullon ajatuksena juoda lasillinen. Join kolme. Koko pullollisen siis itseasiassa. Olen siis vähän ehkä hiprakassa näin vappupäivän kunniaksi ;-)...

Ystäväni soitti pari tuntia sitten, pyysi lenkille. Aloitti lauseen (ties monennenko kerran), että "Herra X aikoo tehdä illalla töitä, joten ajattelin, jos menisimme lenkille". Vittu niin. Että kelpaan silloin seuraksi ja ystäväksi, kun herra X:llä on jotain parempaa tekemistä. Kiitos mutta ei kiitos. Ärsyttää, ärsyttää niin helvetisti. Mua pitää potkaista, jos musta tulee joskus tuollainen. Olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että mun ystävät kelpaavat mulle muulloinkin kuin silloin, kun herra X:llä (jota mulla ei siis nyt ole) sattuu olemaan muuta.

Ystäväni (joka sattuu olemaan vielä paras ystäväni koko elämämme ajalta) odottaa siis tällä hetkellä herra X:n vapautumista, ilman mun ihastuttavaa seuraa ;-)...

Mä odotan sen saunan lämpiämistä. Ja sitä elämää. Kohta odotus palkitaan ainakin sen saunan osalta...