Takana monta päivää itkua ja hampaiden kiristystä. Olen vollottanut ihan hulluna miltei jokaisen sellaisen hetken, kun en ole ollut töissä tai ihmisten kanssa tekemisissä. On ollut ihan supermegaturbohyperpaskat fiilarit. Nyt vaaka on (ehkä) kallistumassa toiseen suuntaan, koska tämä aamu on aika alkanut neutraalisti ja voin kuvitella, että parin päivän päästä elämä saattaa taas olla järjettömän ihanaa. Perhanan PMS.

Nyt mukaan on tullut vielä aivan järkyttävän kamalat alaselkäsäryt. Mä en oikein tiedä, että pitäisikö mun kohta jopa hakea jotain apua näihin oireisiin, koska musta tuntuu, että varsinkin huonot hetket ovat alkaneet pitkittyä. Fyysiset oireet kyllä kestän, mutta noi mielialamuutokset alkavat olla aika sietämättömiä. Elämä ei voisi huonoina hetkinä tuntua yhtään turhemmalta ja toivottomalta ja toisaalta hyvinä hetkinä leijailen jossain todella korkealla ilman mitään syytä.
 
Vähän jopa mietityttää, että voiko tätä enää edes PMS:n piikkiin pistää vai alkaako tämä olla jotain kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Googlailin äsken vähän molempia ja pelottavan paljon tunnistin oireita myös viimeksimainitusta.

Huonoja hetkiä on tosi vaikea edes kuvailla. Jotenkin tuntuu niinkuin eläisin jossain harmaassa usvassa sairaan kaunis maailma ihan siinä käden ulottuvilla, mutta en kuitenkaan yletä siihen. En jaksa nähdä tai innostua hyvistä asioista ympärillä vaan tunnen itseni ja elämäni täysin turhaksi, oloni ihan helvetin yksinäiseksi ja tulevaisuuden täysin toivottamaksi. On sellainen fiilis, että tätäkö se on seuraavat ties kuinka monta kymmentä vuotta. Minkäänlaisia itsetuhoisia ajatuksia ei silti ole koskaan ollut, eli kaipa siellä pinnan alla kuitenkin kytee aina toivo paremmasta huomisesta. Mut on tämä ihan hiton rankkaa. Mä haluaisin olla iloinen ja onnellinen ja nauttia hetkestä ja kaikista ihanista asioista, joita mulla on elämässä, mut tämä mikälie vie kyllä varsin tehokkaasti kaiken ilon elämästä.

Uni on ollut aina huonoina hetkinä pelastus. Toissapäivänä otin pienet torkut töiden jälkeen ennen tallille lähtemistä ja kun heräsin, niin muhun iski aivan järjettömän kamala vitutus, et piti herätä todellisuuteen.

No, niitä parempia päiviä odotellessa ;-)...