Tällä päivämäärällä tasan vuosi sitten tulin töistä kotio ja sain ulos ne pitkään huulillani olleet neljä sanaa: mä en jaksa enää. Eksä kysyi, että mitä sä haluaisit tehdä asialle ja mä sanoin, että mä haluan erota. Ja sitten me erottiin.

Nyt on siis käyty vuosikello yksin lävitse (vaput ja juhannukset ja yhteisen kummitytön synttärit ja joulut ja muut) ja huhhei mikä vuosi on ollutkin! Mä luulen, et kaikki yt-hässäkät töissä yms. on pitäneet mut jotenkin pinnalla, niin kummalta kuin se kuulostaakin. Jos mulla olisi ollut aikaa vatvoa näitä yksityiselämän asioita enemmän, niin...

Kävin äsken koiran kanssa aamupissillä ja siellä metsässä tuli itku. Vieläkin vähän itkettäisi. Kaipa tämä tästä any day now, niinkuin Carrie Sinkkuelämässä sanoisi.

Muuten tämä on ollut hyvä viikko ja mulla on ollut ihan hyvä mieli. Olen saanut monta ajatuksen asteella ollutta työasiaa eteenpäin ja muutenkin töissä kaikessa muutoksen myllerryksessä näyttäisi suunta olevan varsin hyvä. Ja yksityiselämässä olen kokenut mm. monta onnistumisen hetkeä ratsastusrintamalla. Niitä ei ole pitkään aikaan ollutkaan, joten tuntuu kivalta. Ja varsan odotus on jo IHAN valtava! Nyt vain peukut pystyyn, että kaikki menisi hyvin.

Elämä on siis ihan hyvää, vaikka vähän suruttaakin.