Fillaroin tänään tallille ja takaisin. Lenkki jäi vähän eilistä lyhyemmäksi (eilen n. 22 km, tänään n. 14 km). Eilinen tuntui vielä selvästi jaloissa, ei ollut meno nimittäin ihan yhtä sutjakkaa. Tosin tänään poljin suurimman osan matkaa isoimmalla vastuksella, eilen helpotin muutamaan mäkeen.

Paluumatkalla ei jäänyt epäselväksi, että oli taas aamupala jäänyt nauttimatta, sen verran tuskainen olo iski jossain vaiheessa, kun verensokeri romahti. Mulla on tosi tosi huono tapa syödä ensimmäisen kerran päivässä vasta lounaalla. Aamulla vaan ei mene mitään alas, mutta kaipa se olisi tottumiskysymys, jos vain ottaisi itseään niskasta kiinni.

Mutta nyt on lenkki takana ja puuroa vatsassa, joten fiilis on hyvä :-).

Eilen masennuin ihan totaalisesti, kun naapurin 6-kymppinen setä otti meidät jossain vaiheessa lenkkiä kiinni. Mä mennä puuskutin tajuttomuuden rajamailla ylämäkeen ja mitä tekee setä; jää siihen vierelle pyöräilemään ja jutustelemaan niitä näitä olematta vähääkään hengästyneen oloinen. Sitten se otti ja katosi horisonttiin alta aikaminuutin mun ja eksän jäädessä räveltämään siihen mäkeen viimeisillä voimilla (tai eksä nyt on niin superkunnossa aina, et lähinnä mä rävelsin ja se himmaili, ettei mulle tule paha mieli ;-).

Oikein nolottaa, että miten ihmeessä mä olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Mä olen aina pitänyt liikkumisesta ja liikkunut paljon / ollut todella hyvässä kunnossa, mutta nyt jotenkin parin viime vuoden aikana on tapahtunut jotain.

Elämä ja varsinkin työelämä on verottanut niin suuren osan jaksamisesta, että kaikki liikkuminen on nykyään työn ja tuskan takana. Paljon helpompaa on töiden jälkeen lösähtää sohvalle makaamaan ja jäädä siihen. Ja se on sikäli nurinkurista, että mä TIEDÄN, että en olisi ollenkaan niin vetämätön ja väsynyt, jos löytäisin jostain sen entisen, aktiivisen minän.

Kaikenlaisia yrityksiä mulla on tässä parin vuoden aikana kyllä ollut, mut jotenkin innostus on aina loppunut ennenkuin on melkein ehtinyt alkaakaan ja väsymys vienyt voiton. Ei mulla siis mitään ihan kamalan suurta odotusta tälle kerralle ole, mut eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka nyt jaksaisi yrittää vähän pidemmän aikaa. Mä vain tiedän, et jahka työt taas maanantaina alkaa, niin se on menoa eikä meinausta eikä sitä ylimääräistä energiaa tahdo oikein jäädä.

Pitäisi tehdä aikamoinen remontti elämässä, että saisi jotain muutosta aikaan. Mun pitäisi syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, nukkua pidemmät yöunet ja ottaa töissä vähän rennommin. Helpommin sanottu kuin tehty. Sen lisäksi pitäisi huomattavasti enemmän kiinnittää huomiota elämän positiivisiin puoliin eikä märssytä vaan niitä vaikeita asioita. Huoh, ehkä se tavoite (kesäksi kuntoon - kroppa sekä mieli) vuodelle 2012 pitäisi siirtää parilla vuodella eteenpäin, sen verran tässä on savottaa edessä ;-)...

Hetken kuva oli vaikea valita, sen verran monta kuvaa tuli tänään räpsittyä. Mutta ehkä se on kuitenkin tämä yksinäinen korsi tuulessa. Ei vielä ihan valmista kauraa (vaikka ohraa tai vehnää onkin), kuten en mäkään...