Mä olen miettinyt, et pitäisikö tässä vain tarttua itsestä niskasta kiinni ja lopettaa tämä itsesäälissä kieriskely, mut tänään ystävälle netistä synttäripäivärunoa etsiessäni törmäsin tällaiseen "värssyyn":

Jos tunnet, että sinun pitäisi olla onnellinen,
vaikka kaikki sisälläsi käskee sinun surra,
ei kannata toimia luontoaan vastaan.
Ole onneton ja malta mielesi,
niin onni seuraa aikanaan.

Sain synninpäästön. Suren, jotta teen onnelle tilaa.  :-)